Uskon ja tähtitieteen tarina kerrotaan usein pelkkänä ristiriitojen tarinana. Todellisuudessa monet tähtitieteilijät ovat kuitenkin tulleet kirkon piiristä, ja havainnointi on jatkunut siellä vuosisatojen ajan. Pidämme tärkeänä tuntea sekä valot että varjot.

Nikolaus Kopernikus (1473–1543)

Palvellessaan kirkkoa tuomiokapitulin jäsenenä Puolassa hän kehitti maailmankaikkeuden mallin, jonka keskipisteenä on Aurinko, ja kirjoitti teoksen ”Taivaankappaleiden kiertoliikkeistä” (1543).

Johannes Kepler (1571–1630)

Luterilainen tähtitieteilijä Kepler löysi planeettojen liikettä koskevat lait, muun muassa sen, että planeetat kulkevat elliptisillä radoilla.

Galilein oikeudenkäynti (1633)

Galileo Galilei havaitsi kaukoputkella Jupiterin kuita ja Venuksen vaiheita ja kannatti heliosentristä teoriaa, mutta inkvisitio tuomitsi hänet. Se on luku, jossa kirkko ja tiede joutuivat vastakkain, eikä sitä saa unohtaa.

Georges Lemaître (1894–1966)

Belgialainen katolinen pappi ja tähtitieteilijä osoitti teoreettisin perustein, että maailmankaikkeus laajenee, ja esitti ajatuksen, jota myöhemmin alettiin kutsua ”alkuräjähdykseksi” (alkuatomin hypoteesi).

Vatikaanin observatorio

Observatorio sai nykyisen muotonsa paavi Leo XIII:n aikana vuonna 1891. Tutkimus jatkuu siellä yhä merkkinä siitä, ettei kirkko ole kääntänyt selkäänsä tieteelle.

Uskomme, että havainnointi ja usko ovat kumpikin tapoja ottaa näkemämme vastaan rehellisesti, sitä vääristelemättä.